Testissä kokemusperäinen oppiminen

Emilia Saarela

Kun puhutaan simulaatioista, ensimmäiseksi mieleeni tulee Oulun Tietomaan mäkihyppysimulaatio. Kokemukseni simulaatioista olivat siis varsin rajoittuneet aloittaessani POHTOlla. Eikä mikään ihme, että olin päästäni pyörällä tutustuessani koulutustarjontaamme, ja kuullessani, että tarjonnassamme on erilaisia liiketoimintasimulaatioita.

Osana perehdystäni päätimme, että paras tapa ymmärtää simulaatioiden luonne, on osallistuminen sellaiseen. Löysimme minulle sopivan simulaation, joka kantaa nimeä LEAN toimintamallin käyttöönotto organisaatiossa.

En tuntenut simulaatiomaailmaa saati LEANia entuudestaan, joten laihoilla eväillä olin liikkeellä. Uudet tilanteet luonnollisesti jännittävät meitä kaikkia, eikä hermostuneisuuteeni auttanut, kun kuulin kaikkien muiden opiskelleen LEANia jo monta vuotta, ja olin itse lukenut suppean Wikipedia-artikkelin edellisenä päivänä. Kuin tilauksesta kurssin vetäjä Erkki Peltola aloitti päivän puhumalla jännityksestä. Hän pyysi meitä kaikkia päästämään irti jännityksestämme. ”Pelko estää oppimasta. Mitä enemmän täällä heittäytyy, sitä enemmän tästä saa irti. Tämä on ympäristönä turvallinen paikka tehdä virheitä.” Simulaatioympäristö on matalan kynnyksen paikka, johon kuka tahansa voi tulla sillä osaamisella, jota kantaa mukanaan.

Olin astunut pois osaamisalueeltani, ja vaikken minä ollut siellä LEANia varten, ymmärsin, että uutta omaksumassa minäkin olin. ”A Comfort zone is a beutiful please but nothing ever grows there.” Päätin ravistella jännityksen harteiltani ja hypätä mukaan epäröimättä.

Tämän minä tiesin tulevasta: järjestäytyisimme ryhmäni kanssa organisaatioksi ja rooleja jaettaisiin toimitusjohtajasta myynti-, tuotanto ja taloustiimiin. Simulaatiomaailmassa yksi tunti vastaisi yhtä vuotta ja pystyisimme käytännössä ajamaan yrityksen konkurssiin tai vastaavasti voisimme saada yrityksemme kukoistamaan.

Johdantopuheiden jälkeen vetäjät astuivat alas näyttämöltä ja antoivat lavan meille. Vielä epävarmoina siitä, mitä tuleman pitäisi aloimme suunnitella yrityksemme toimintasuunnitelmaa. Rakensimme strategiaamme annettujen suuntaviivojen pohjalta: Yrityksemme nimi oli Green-Power Oy, joka toimi lannoitealalla tuoden markkinoille ekologisemman vaihtoehdon.  Yrityksemme oli vuoden vanha, eikä liiketoiminta ollut menestynyt odotetulla tavalla.

Leikin pienenä kauppaa. Minulla oli oma kassa, jonka sisässä oli muovisia markkoja ja mielestäni aitoja seteleitä. Olin nähnyt kuinka vanhempani pyörittivät perheyritystämme ja tiesin miten asiakasta puhutellaan: ”Se tekee sitten 4 markkaa, haluatko vaihtorahaa?”

Tilanne toi mieleeni lapsuuteni leikit. Vaikka ilmapiiri olikin rento ja yhdellä jos toisellakin oli pilkettä silmäkulmassaan, oli leikki kaukana kun mietimme kuinka pääsisimme hallituksen asettamaan kuuden  prosentin liikevoittoon. Mielipiteiden vaihto oli kiivasta. Pelaisimmeko varman päälle ja pyrkisimme tuottamaan niin sanottua perinteistä lannoitetta, vai pistäisimmekö kaiken yhden kortin varaan ja alkaisimme panostaa ekologisempaan lannoitteeseen, jolle koko yrityksemme liiketoiminta perustui?

Kello soi sen merkiksi, että aika oli käynnistetty. Minut oli sijoitettu myynti- ja markkinointitiimiin. Suunnitelma oli selvä. Meidän täytyi löytää ostajat kahdellekymmenelleyhdelle lannoite-erälle. Kilpailimme kellon kanssa. Minuutti oli viikko, viisi minuuttia oli jo kuukausi. Soitimme ostajille, kävimme asiakastapaamisilla ja teimme tarjouksia. Kiireen yltyessä innostus vain kasvoi. Voitelimme jopa Chilen hallituksen asiakkaaksemme ja Donald Trumpkin tilasi meiltä lannotella, tosin ennen kuin torjui meidät mustalle listalleen.

Minulle oli lupailtu etukäteen, että simulaatioissa on aina loisto tunnelma, että ihmiset ovat innostuneita ja kaiken hauskan keskellä he kuitenkin oppivat organisaation kannalta elin tärkeitä asioita. En kuitenkaan voinut kuvitellakaan, että olisin nauttinut ajastani niin, että unohdin olevani töissä.

Simulaatioiden salaisuus alkoi paljastua minulle vähitellen. Nopeutetussa ajassa pystymme näkemään sellaisia asioita, joihin emme normaalisti kiinnittäisi huomiota. Esimerkiksi liikennevaloristeystä seuratessa normaalissa ajassa meidän on vaikea nähdä missä ongelmat piilevät, miksi liikenne ei kulje? Mutta jos seuraisimme liikennettä pikakelauksella, pystyisimme heti osoittamaan liikenteen ongelmakohdat. Sama periaate pätee myös simulaatioissa.

Simulaatiot ovat kokonaisvaltainen kokemus. Kaikkien aistien on oltava hereillä, eikä sekään vielä riitä, että itse suoriutuisi hyvin; toimiva organisaatio on ryhmäpeli.  Olimme joukko uimataidottomia, jotka oli heitetty järveen ilman kellukkeita. Pärskimisen jälkeen aloimme kuitenkin pysyä pinnalla. Jouduimme itse selvittämään mitä meidän kuuluisi tehdä ilman valmiita vastauksia. Saimme itse havainnoida tilannetta ja löytää oivalluksia omien kokemuksiemme kautta.  Virheitä kyllä tehtiin, mutta niiden läpikäyminen oli suurin opetus.


Media-assistentti
Emilia Saarela

Kommentit

Kommentoi
Hei, voinko auttaa?

Livechat on suljettu

Olemme seuraavan kerran avoinna perjantaina 09:00-11:00

Voitte ottaa meihin yhteyttä myös tällä lomakkeella. Vastaamme viestiinne mahdollisimman pian.

Olet jonossa Sulje
Hei, olet jonossa sijalla ?. vastaamme sinulle mahdollisimman pian. Kiitos!